Itsekin ihmettelen, että kuva onnistui valotukseltaan näinkin hyvin, sillä heinäsirkkojen kuvaamisessa olen kokenut vaikeimmaksi nimenoaan ylivalotuksen. Sirkan kuori on kiiltävä ja kesäinen helleaurinko heijastaa helposti liikaa ja pilaa kuvan.
Sirkat ovat hyvin älykkäitä ja ovelia. Olen oppinut tasan tarkkaan sen, miten soittoniekat menettelevät, kun havaitsevat ihmisen lähellä. Ne jähmettyvät korteen, ja kun objektiivin linssi lähenee uhkaavasti, ne kiepsahtavat korren toiselle puolelle ikään kuin kiusatakseen, eivät pakene vaan ovat selvästi päättäneet katsoa kortit loppuun. Tätä kuurupiiloa korren väärälle puolelle käydään sitten joskus minuuttikaupalla, kunnes joskus onnistuu. Sirkka on näkökontaktissa linssin kanssa! Upea hetki kuvaajalle.
Hei Iines! Päätinpä malttaa jättää hetkeksi omien kuva-arkistojeni penkomisen ja vierailla monien uusien blogini linkittäjien sivuilla. Ja täällähän on tutun näköistä porukkaa! Tuli jonkun kerran oltua viime kesänä silmätysten heinäsirkkojenkin kanssa. Olen huomannut, että kun ei tee kovin äkkinäisiä liikkeitä, näitä pääsee hyvinkin lähelle. Sama koskee muitakin hyönteisiä, varsinkin perhosia. Kun ei ole pikkumakrossa edes zoomia, oppii kyllä pian oikean lähestymistavan. Tuon korren kiertämisen olen myös pannut merkille. Hieno sirkkakuva!
Irma, onpas mukavaa, että löysit tänne, sillä on kiva saada palautetta kuvaajalta joka on uusi tuttavuus ja melkoinen luontokuvaaja.
Totta mitä sanot tuosta liikkumisesta – pitää liikkua kevyesti ja hiljaa ja pitää malttaa pysähtyä ja jäädä odottamaan, hyönteistä harvoin tavoittaa ellei se tule itse luo.
Upea kuva! Sain itse tuossa sudenkorentoa monta kuvaa yritettyä, muttei kyllä yksikään ollut näin hieno.
Kiitos Timo!
Itsekin ihmettelen, että kuva onnistui valotukseltaan näinkin hyvin, sillä heinäsirkkojen kuvaamisessa olen kokenut vaikeimmaksi nimenoaan ylivalotuksen. Sirkan kuori on kiiltävä ja kesäinen helleaurinko heijastaa helposti liikaa ja pilaa kuvan.
Sinä olet sitten alkanut kaivella arkistoja…. no kohta se taas helpottaa, kun tulee lunta.
Hieno sirkkakuva tämä on!
Hyvä kuva heinäsirkasta,valmiina hyppäämään!
Wau, mikä kuva! Sirkalla on peräti katsekontaktikin kameraan. Onneksi ne ei luonnossa ole aivan noin suuria, kyllä pelottaisi jos olisivat…
Sirkat ovat hyvin älykkäitä ja ovelia. Olen oppinut tasan tarkkaan sen, miten soittoniekat menettelevät, kun havaitsevat ihmisen lähellä. Ne jähmettyvät korteen, ja kun objektiivin linssi lähenee uhkaavasti, ne kiepsahtavat korren toiselle puolelle ikään kuin kiusatakseen, eivät pakene vaan ovat selvästi päättäneet katsoa kortit loppuun. Tätä kuurupiiloa korren väärälle puolelle käydään sitten joskus minuuttikaupalla, kunnes joskus onnistuu. Sirkka on näkökontaktissa linssin kanssa! Upea hetki kuvaajalle.
Hieno kuva. Ihan kuin olisi pilkettä silmässä.
Taidat olla oikea “sirkkakuiskaaja”
Todella upea kuva!
-wiltteri-
Hei Iines! Päätinpä malttaa jättää hetkeksi omien kuva-arkistojeni penkomisen ja vierailla monien uusien blogini linkittäjien sivuilla. Ja täällähän on tutun näköistä porukkaa! Tuli jonkun kerran oltua viime kesänä silmätysten heinäsirkkojenkin kanssa. Olen huomannut, että kun ei tee kovin äkkinäisiä liikkeitä, näitä pääsee hyvinkin lähelle. Sama koskee muitakin hyönteisiä, varsinkin perhosia. Kun ei ole pikkumakrossa edes zoomia, oppii kyllä pian oikean lähestymistavan. Tuon korren kiertämisen olen myös pannut merkille. Hieno sirkkakuva!
Irma, onpas mukavaa, että löysit tänne, sillä on kiva saada palautetta kuvaajalta joka on uusi tuttavuus ja melkoinen luontokuvaaja.
Totta mitä sanot tuosta liikkumisesta – pitää liikkua kevyesti ja hiljaa ja pitää malttaa pysähtyä ja jäädä odottamaan, hyönteistä harvoin tavoittaa ellei se tule itse luo.